Ajatus juoksemisesta on jo vuosia itänyt mielessä, koska se sopisi mainiosti tähän elämäntilanteeseen. Olisi ihana aloittaa treeni kotiovelta, kun aina tuntuu niin vaikealta jättää lapset useammaksi tunniksi jonkun ohjatun liikuntatunnin takia. Miten sitä äitinä osaakin potea huonoa omaatuntoa, kun jättää lapset töistä väsyneen isänsä kanssa ja ottaa aikaa itselleen.
Puoli vuotta sitten aloitin jo viikoittain zumbaamisen. Ah, mitä liikunnan iloa ja energiaa! Nyt tällä viikolla kuulin, että ohjaajamme alkaa vetää juoksukoulua aloittelijoille ja jo seuraavana päivänä olinkin ystäväni kanssa ensimmäisissä treeneissä.
Ensimmäisissä treeneissä jaksoin juosta noin 250 metriä kerrallaan ja sitten perään saman verran kävelyä ja taas juoksuksi. Mahtava ohjaajamme puhui käsittämättömiä jostain sykkeistä ja sykemittareista. Ihan uutta minulle ja yritinkin vain pysyä muiden mukana. Päälle jotain koordinaatio harjoituksia ja tiukka opastus, että 20 vatsaa, selkää, kylkeä ja jotain jalkajuttua on tehtävä heti kun pääsee kotiin. Taisi ohjaajamme eli supernainen huomata, että en todellakaan ostanut ideaa noista kotiläksyitä. Mutta ähäkutti, tein nekin. Kuusi vuotiaani teki selkiä ja vatsoja vieressä ja totesi: Joo, kato näitä tehdään futistreeneissäkin. Jep, jep eli lasten leikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti