Ystäväni lainasi minulle tänään lenkille sykemittaria. Pakkaus oli tutun näköinen ja muistin itsekin saaneeni vastaavan näköisen kapineen noin 10 vuotta sitten puhelinliittymän kylkiäisinä. Yhdessä ihmettelimme miten se saadaan piipittämään ja mikäköhän ihmisen syke edes keskimäärin on. Lenkin piti olla tänään alle 140 sykkeellä ja kestoltaan puolisen tuntia.
Perheen pojat saivat tänään polkupyörät käyttöön talviteloilta ja esikoinen lähti innoissaan kanssani lenkille. Sykemittari alkoi piipittää viidennen juoksuaskeleen jälkeen. Yritin juosta etanaakin hitaammin, mutta aina kun jouduin kajattamaan pienelle pyöräilijälle ajo-ohjeita laite kävi viimeistään piipittämään. Etanavauhtia juoksu kuitenkin kulki vaivatta 15 minuuttia, vaikka useampi kävelijä ohitti minut (noloa?).
Tulevan kesän liikkumista ja juoksuharjoituksia tulee helpottamaan huomattavasti jos nelivuotiaamme oppisi ajamaan itsenäisesti pyörällä. Pieni herra kokeili tänään isänsä kanssa pyöräilyn aloittamista suoraan ilman apupyöriä, vaikka hän ei viime syksynä pyöräillyt vielä apupyörien kanssakaan kuin muutaman kerran. Hyvin oli harkat menneet, mutta tasapainoa ei vielä löytynyt. Innoissani lupasin, että huomenna pyöräillään kerhosta kotiin. Saa nähdä miten kaksi kättä riittää pyörän pystyssä pitämiseen ja vaunujen työntämiseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti