Sähköpostiini oli saapunut supernaisen tekemä treeniohjelma seuraavalle kahdelle viikolle. En voinut vasta viestiin muuten kuin: Kiitos ja auts! Tälle päivälle oli suunniteltu pidempi reilun tunnin lenkki (5 min. juosten ja 5 min. kävellen tai kokonaan kävellen), muutama lyhyt kovempi juoksupyrähdys loppuun ja kuntopiiri kotona.
Mieheni ehdotti reittivalintaa sen mukaan, että juoksisin koko tunnin. Sain hieman huvittuneen katseen häneltä, kun selvitin, että kuntoni riittää korkeintaan 5 min. kävellen, 5 min. juosten taktiikkaan. No, mutta jostain on lähdettävä eli nollasta. Ensimmäisellä bussipysäkillä lähdin rentoon juoksuun. Aurinko paistoi silmiin ja silmät kiinni juostessa kuvittelin tuhatpäisen yleisön hurraavan minulle, kun ylitän ensimmäisenä Tukholman maratonin maaliviivan. Sitten alkoi pistää. Sinnittelin kuitenkin seuraavalle bussipysäkille aivan läkähdyksissä. Vilkaisin kelloon, olin juossut tasan minuutin.
Treeni tuli kuitenkin tehtyä kokonaisuudessaan, vaikkakin bussipysäkin väli kerrallaan juosten ja seuraava kävellen. Esikoinen kysyi kotona, miksi teen taas niitä jumppajuttuja matolla. Selitin, että olen aloittanut sen juoksukoulun. Tähän kuusivuotiaani totesi, että hän ainakin osaa jo juosta ja neljä vuotias säesti osaavansa myös. Niinhän sitä itsekin lapsena juoksi päivät toistensa perään. Nyt se taito on opeteltava uudelleen.
Huomasin blogisi samasta kategoriasta kuin missä omanikin blogilistalla on.
VastaaPoistaOli heti pakko tutkia tarkemmin sillä reilu vuosi sitten olin ihan samassa tilanteessa. Päätin aloittaa juoksemisen. Lähtötilanne oli se että hölkkäsin sata metriä, lopetin ja kävelin loppumatkan. Kuukauden kuluttua juoksin kilometrin yhtämittaisesti. Ja jotta olisi motivaatiota niin päätin juosta viiden kuukauden kuluttua aloittamisesta kympin juoksutapahtumassa.
Mielenkiintoista seurata tätä projektia kun tuntuu niin tutulta nuo ensimmäiset lenkit. Tsemppiä lenkeille!
Kiitos tsempistä!
VastaaPoistaOma unelmanikin olisi, että pystyisin jossain vaiheessa osallistumaan johonkin juoksutapahtumaan. Tällä hetkellä se tuntuu kuitenkin vielä melko kaukaiselta haaveelta ;o) Mutta pää pilvissä ja ja jalat tukevasti lenkkitossuissa!